Kipinä
Uneksijan Toivonkipinä
27.11.2002- 29.4.2013
Uneksijan Toivonkipinä
"Kipinä"
isä Higgins
Shelgate Sailing Cloud
kuva: Sirkka-Liisa Metso
27.11.2002 aamuyöstä Vimma synnytti kolme pentua: blue merle uroksen ja kaksi tricolour narttua. Synnytys sujui helposti, Vimma hoiti homman itsenäisesti ja vaistonvaraisesti. Pienin pentu oli heikko ja rohisi, imin limaa pois hengitysteistä, mutta se ei reipastunut niin paljon, että olisi alkanut imeä kunnolla. Muut kaksi pentua olivat reippaita ja söivät hyvin. Kipinän alkutaival ei ollut helppo eikä helppoa minulle nuorena aloittelevana kasvattajana, jolla oli jo rutkasti epäonnea takana. Menetin Kipinän sisarukset parin ensimmäisen elinvuorokauden aikana ja Vimmalle tuli kalkkivajetta, ja kohtutulehdus, joista johtuen se söi ja joi huonosti, jolloin maitokaan ei riittänyt. Vimma oli levoton, haki kuolleen pennun takaisin viereensä ja etsi niitä komeroista ja sänkyjen alta. Kipinää lisäruokittiin parin tunnin välein ja äitini oli suurena apuna siinä. Valvoin viikon lähes yötä päivää, enkä huoleltani saanut syötyä oikein mitään. Pelkäsin, että menetän toisenkin koiran, sillä kolme vuotta aiemmin ensimmäinen shelttini Ronja kuoli traagisesti kuuden viikon ikäisten sikiöiden menehdyttyä kohtuun. Viikon iässä pennulta alkoi karva lähteä vatsapuolelta, iho punoitti ja kuoriutui. Syy jäi tutkimuksista huolimatta epäselväksi, mutta onneksi iho parani ennalleen ajan kanssa. Eräs lääkäri tiesi, että porsailla on tavattu samanlaista reaktiota. Se on ihon pintakerroksen kuolio, yliherkkyysreaktio emän saamasta antibiootista. Kipinä jäi kotiin, enhän voinut siitä sen kaiken jälkeen enää luopua ja onneksi jäi, sillä siitä tuli kahden ihanan pentueen emo, joista linjani jatkui monen sukupolven ajan!
Kipinä oli nimensä veroinen: erittäin vilkas, kiihkeä ja aktiivinen sheltti. Se oli aina äänessä ja syttyi hetkessä mihin tahansa toimintaan. Kipinän keskittyminen ei aina riittänyt kovin pitkäjänteiseen toimintaan, mutta intoa oli sitäkin enemmän! Jos toimintaa ei ollut tarpeeksi, Kipinä turhautui eli sohvaperunaksi siitä ei ollut. Se oli rohkea ja peloton sekä avoin ihmisiä kohtaan. Se rakasti uimista, oli ensimmäisenä järvessä ja tuli viimeisenä pois. Kipinä harrasti nuorena agilitya, mutta tapaturman seurauksena sen ranteeseen kehittyi luupiikki ja alkava nivelrikko, joten harrastus vaihdettiin kevyempiin aktiviteetteihin. Laumaelämä kiihdytti Kipinää liikaa ja ranne rasittui, joten viimeiset vuodet Kipinä eli sijoituksessa Vantaalla blue merle -sheltti Demin kaverina. Syöpä vei Kipinän reilun 10 vuoden iässä ja kaipaamaan jäivät Annamari ja minä.
tricolour- narttu, bi-tekijä on
n. 41cm ja 9kg
CEA-vapaa, PRA-vapaa
Distichiasis (ylimääräisiä ripsiä, jotka eivät koskaan vaivanneet)
Kortikaalinen katarakta (kaihi)
Polvet 0/0
lonkat A/A
Kaikki hampaat, oikea purenta
Luonnetestattu 142 pistettä
Kipinällä on 12 jälkeläistä. Lue lisää pentueista: Unipentue ja Tulipentue
Kipinän luonnetesti:
6.8. 2005 Hauholla
tuomareina Kai Tarkka ja Marco Vuorisalo
1. Toimintakyky +1 kohtuullinen
2. Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
4. Taisteluhalu +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne +1 hieman rauhaton
6. Temperamentti +1 erittäin vilkas
7. Kovuus +1 hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen
luoksepäästävä avoin
+ Laukauskokematon
Pisteet 142
Kipinä aloitti agilityuransa jo pentuna yhdessä kasvinkumppaninsa Lieskan kanssa. Kisoihin lähdettiin 2.6.2004 heti 18kk iän tultua täyteen ja Kipinä nousi kahdeksan kilpailun jälkeen kakkosluokkaan. Kakkosessa kisattiin vain muutamia kilpailuja, kun pian kilpailu-uran alettua korjailtiin alkuopetuksessa pieleen mennyttä hyppytekniikkaa ja oltiin mammalomalla. Kipinä rakasti palloja ja retuuttamista. Sen sai aina motivoitua lelua heittäen tai taistelemalla. Kipinä oli radalla ohjaajahakuinen sähikäinen, jonka keskittyminen suuntautui moneen asiaan yhtaikaa ja haukkuakin piti vielä siinä sivussa ehtiä.
Kipinä oli loistava emo lapsilleen. Sen molemmat synnytykset sujuivat helposti ja luonnollisesti ja se hoiti ja kasvatti pentunsa varmoin, lempein ja napakoin ottein.
Kipinä lapsineen
KIPINÄN KAIHISTA
Kipinän kaihi löytyi neljän vuoden iässä toisten pentujen jälkeen silmätarkastuksessa Sari Jalomäellä Apexissa. Aluksi kaihi kirjattiin O-koodilla mikä tarkoittaa, että diagnoosia ei vielä ole, vaan uusintatutkimus tehdään 6-12kk kuluttua. Jos kaihi etenisi tai tulisi toiseenkin silmään, olisi selvää, että on kysymys perinnöllisestä harmaakaihista (HC). Jos ei, olisi mahdollista, että kaihimuutoksen on aiheuttanut jokin muu syy. Reilun vuoden kuluttua kävimme Kipinän kanssa Apexissa Sari Jalomäellä silmien uusintatutkimuksessa ja kuten Kipinän käytöksen perusteella olin osannut epäillä, kaihi oli valitettavasti edennyt. Kipinä oli alkanut haukkua tyhjää, välillä jopa oman perheen koiria tai minua. Silloin tulija oli sen näkökentän sokeassa pisteessä. Sitten se saattoi yhtäkkiä sulkea suunsa, kun näki, että tulija olikin tuttu. Vasemman silmän kaihimuutos oli edennyt ja oikeaan oli ilmestynyt pieni muutos, samanlainen kuin vasemmassa oli edellisessä tarkastuksessa. Diagnoosina oli kortikaalinen katarakta. Eläinlääkäri oli ennusteen suhteen toiveikas. Tämä on kuulemma sellainen muoto, joka etenee hitaasti ja saattaa jopa pysähtyä moneksi vuodeksi. Kipinä pärjäsi näkönsä kanssa kohtalaisesti loppuun asti eli sokeuteen kaihi ei ehtinyt johtaa. Pentuja sille ei tietenkään diagnoosin jälkeen enää tullut.
Asiantuntijoiden (silmäeläinlääkärit ja Kennelliiton jalostusneuvoja) mielipide oli, että Kipinän jälkeläisiä voi käyttää jalostukseen, kunhan asian kanssa ollaan avoimia ja silmät tutkitaan kaikilta säännöllisesti. Sheltti ei ole kaihirotu ja tapaukset ovat yksittäisiä, joten todennäköisyys löytää toinen kaihikantaja on pieni. Sari Jalomäen mukaan on myös mahdollista, että Kipinän kaihi ei kaikesta huolimatta ole perinnöllisistä syistä johtuvaa. Kipinän linjassa ei alenevissa polvissa tullut yhtään kaihitapausta esille.