• mustavalkoinen narttu

• korkeus 39 cm

• lonkat A/A

• polvet 0/0

• silmäterve pentuna ja aikuisena

• saksipurenta, kaikki hampaat

• näyttelystä 2 x 1-tulos

• kilpaili agilityn 3-luokassa

• luonnetestattu 144 p.

Vimmalla oli yksi pentu, Kipinä. Lue lisää Kipinästä.

Vimma jalostustietojärjestelmässä

kuva Hilkka Särelä

Vimma oli herkkä mammakoira, joka hoiti aikuistakin lastaan lämmöllä ja rakkaudella. Se oli kiltti ja helppo koira, jota ei oikeastaan tarvinnut koskaan kasvattaa mitenkään. Yksin ollessaan se kulki emännän pohkeessa, mutta lauman turvin uskalsi haastaa vaikka kenet. Pehmeältä vaikuttavasta Vimmasta löytyi kuitenkin yllättävää tiukkuutta lauman arvovaltakiistoissa ja sen vuoksi Vimma muuttikin vanhuuden päiviään viettämään muualle. Päätös oli vaikea, mutta laumatilanne oli erittäin stressaava eikä ammattiavullakaan tasaantunut. Vimma lähti koirien taivaaseen reilun yhdeksän vuoden iässä vaikean munuaisten myrkytystilan vuoksi, jonka taustalla oli eläinlääkärin arvion mukaan hiljalleen kehittynyt munuaisvika. Munuaisvikaa ei onneksi kuitenkaan ole jälkipolvissa esiintynyt.

kuva Merja Elijoki

Vimma oli valtavan ponnistusvoiman ja erinomaisen koordinaation omaava agilitykoira. Alkuaikoina ongelmana oli puomin ylösmenokontakti, jonka yli Vimma leiskautti ilman vauhtia kevyesti. Sen kevyttä liikkumista oli ilo katsella. Olen leikkisästi kutsunut Vimmaa ”tuuliviiriksi”, sillä koskaan ei rataan tutustuessa voinut olla varma, pitääkö suunnitelma edes osaksi. Sillä oli päiviä, joina uskoi sen yltävän vaikka Suomen mestaruuteen ja seuraavana jo epäilin sen koskaan esteitä nähneenkään. Vimma oli erittäin herkkä ohjaukselle ja siksi agility sen kanssa oli aina haasteellista. Toisaalta se on myös opettanut minulle paljon koiran motivoinnista ja herkän koiran kouluttamisesta.

kuva Mirja Ketko

Vimma oli erittäin ahne koira ja helppo motivoida makupalojen avulla. Se vei helposti palan nahkaa namin mukana! Irtoamista opetin sille makupalasukan avulla. Se on näppärä lelu koiralle, joka ei ole kovin innostunut lelujen perässä juoksemisesta. Irtoaminen oli Vimman kohdalla tärkeää, sillä herkkänä koirana se tarvitsi paljon tilaa eikä kestänyt kovin paljon edeltä ohjausta ilman, että motivaatio ja vauhti kärsi.

Vimman kanssa etenimme agilityn ylimpään luokkaan asti. Siellä kilpaileminen jäi satunnaiseksi, sillä Vimmalla oli voimakkaat valeraskaudet. Se oli myöskin herkkä kuumuudelle, joten kesäisin pidimme usein taukoa agilitystä

kuva Hilkka Särelä