Muistoissamme
Numa
Tamleopardens Den Vilda
ruskeatäplikäs
bengalinaaras
14.3.2006 - 3.5.2022
Numa oli ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa kissani, hyvin erityinen. Se oli kelpieideni Lieskan ja Suden kasvattajan Tuijan kissa ja eräänä päivänä Tuija ilmoitti että haluaisi antaa sen minulle. Numa eleli tyttärensä Lunan kanssa ja kissat eivät tulleet oikein hyvin toimeen keskenään, mikä aiheutti molemmille stressiä. Tuija halusi Numalle kodin, jossa se saa olla ainoana kissana. Koirista Numa tykkäsi ja niistä tuli Lieskan kanssa erityisen hyvät ystävät. Numa tuli minulle 2,5-vuotiaana sijoitukseen ja kävi vielä tekemässä neljännen pentueensa Tuijalle. Numa oli hyvin seurallinen ja puhelias kissa. Se tuli yleensä kerjäämään huomiota myös vierailta maukuen ja huristen saadessaan silityksiä. Numa oli hyvin kaunis rotunsa edustaja ja se oli käynyt Tuijan kanssa muutamissa näyttelyissä, mutta stressaantunut niin kovasti vieraiden kissojen läheisyydestä, että näyttelyura sai jäädä. Minun oli tarkoitus tehdä Numalla vielä yksi pentue, mutta valitettavasti sillä oli ollut jonkin verran lisääntymiseen liittyviä ongelmia ja viimeisessä pentueessa, jossa kaikki sujui kylläkin hyvin, oli kaksi lattarintaista ja kaksi selkärankamutkaista pentua, joten sovimme Tuijan kanssa, että pentue saa jäädä Numan viimeiseksi.
Lieska
Fin Mva EUV-06 V-07 VV-12 V-13 VV-13
Foxforest Hell¨s Fire
suklaanruskea
australiankelpienarttu
2.12.2002 - 25.10.2016
Susi
FIN AVA
Foxforest Son Of The Beast
suklaanruskea
australiankelpieuros
2.12.2002 - 6.6.2016
Kuva Aino Pikkusaari
Kipinä
Uneksijan Toivonkipinä
tricolour
shetlanninlammaskoiranarttu
27.11.2002 - 29.4.2013
Kipinällä on kaksi pentuetta:
Lilli
Kaukaristan Chantal
blue merle
shetlanninlammaskoiranarttu
16.3.1996 - 15.10.2003
Kuva Merja Elijoki
Vimma
Morning Dew's Pretty Woman
mustavalkoinen
shetlanninlammaskoiranarttu
s. 8.7.1998
kuollut vajaa 10 vuoden ikäisenä munuaisten myrkytystilaan
Vimmalla on yksi pentue:
Kuva Merja Elijoki
Ronja
Riishill's Ronja-Riciis
tricolour
shetlanninlammaskoiranarttu
4.5.1994 - 14.9.1999
Ronjalla on yksi pentue:
Kuva Kimmo Koivula
Shira
Cumbreck Aussie Princess
ruskea-valkoinen
jackrussellinterrierinarttu
5.2.2007 - 10.1.2022
Shira oli syrjähyppyni paimenista terriereihin. Se tuli sijoitukseen Epun kasvattajan Katin tuomana Englannista. Shira oli pikkuruinen, kiltti, superälykäs adhd-terrieri, jonka kanssa harrasteltiin verijälkeä ja agilitya. Shira oli hieman maanantaipainos, kumikoira houdini, jolla yliliikkuvien nivelten vuoksi kroppa aina jumissa. Epävirallisissa kuvissa todettiin sakralisaatio eli LTV4 ja raskaammat harrastukset ja jalostustoiveet saivat jäädä. Shira eli kuitenkin pitkän hyvän elämän perheenjäseneni Marin koirana. Hän oli hakenut sen Birminghamista ja alunperinkin kiintynyt siihen syvemmin, niin sovimme Katin kanssa omistajuuden siirtymisen hänelle. Shira hurmasi kaikki, jotka tapasi ja oli apukoiranani arkojen koirien koulutuksessa. Rakasta Shiraa aina muistaen!
Kuva Nonna Laukkanen
Lobo
jackrussellinterrieri
s. 6.8.1998
Lobo oli perheenjäseneni Marin ensimmäinen koira, alunperin x-rotuinen tallirusselien jälkeläinen, joka otettiin rotuun, kun jackrussellinterrieristä tuli rotu. Mari kisaili sen kanssa agilityssa ja minä siirryin puikkoihin Marin jäätyä vauvalomalle. Lobo oli kiihkeä ja nopea aksakoira ja kotona mukava peiton alla viihtyvä kainaloinen. Kisauraa haittasivat ajoittaiset ponnistuspaikkaongelmat. Lobo oli erikoinen yhdistelmä arkuutta ja voimaa ja se piti jopa Lieskaa rautaisten hampaidensa avulla ruodussa. Se olisi myös mielellään käyttänyt hampaitaan kaikkiin lähimaaston vieraisiin koiriin. Kutsuimme sitä silent killeriksi, sillä se ei koskaan varoittanut ensin haukulla tai murinalla. Yksin se oli aivan lapatossu: kerran se pyrki ahdistuneena sisään takapihalta, jossa oli yksin luuta syömässä. Takametsässä kulki kaksi cavalieria... Lobo ja Eppu tappelivat sen verran paljon, että Lobo muutti entisen isäntänsä Pasin luo eläkepäivilleen. Siellä se eli leppoisan loppuelämän kunnioitettavaan 12 vuoden ikään.
Stitch
Stitcher
ruskea
australiankelpienarttu
25.1.2008 - 8.1.2021
Stitch oli perheenjäseneni Marin koira, omien kelpiedeni Lieskan ja Suden siskontytär. Teimme Marin kanssa sopimuksen, että jos siitä tulee kiva, teen sillä pentueen. Päädyin kuitenkin ajan myötä siihen tulokseen, että en halua kasvattaa kelpieitä, vaan pitäydyn shelteissä. Stich oli tätiään ja enoaan pehmeämpi, kiihkeän paimenviettinen gerbiili. Sen kanssa harrasteltiin muutama jakso agilitya ja se oli haastava koulutettava, sillä se kiihtyi nollasta sataan nanosekunnissa ja keskitti silloin kaiken tarmonsa ohjaajan paimentamiseen. Poikani Mikael pääsi sen kanssa myös vähän tutustumaan agilityyn, mutta valitettavasti harrastus katkesi lyhyeen, kun fysioterapeutti havaitsi Stitchin polvilumpion menneen sijoiltaan. Stitch sai siis siirtyä eläkkeelle. Lampailla käytiin kerran ja se olisi todellakin ollut Stitchin laji. Valitettavasti vain siihen aikaan nämä harrastusmahdollisuudet olivat kovin kaukana.
Kuva Nonna Laukkanen
Eppu
Kesänkeijun Eppu-Elmeri
valkoinen-ruskea
jackrussellinterrieriuros
s. 29.5.2000
Eppu oli perheenjäseneni Marin koira. Se oli terävä, hieman varautunut, vilkas, taistelutahtoinen, metsäviettinen ja kiihkeä terrieri, Mari kilpaili sen kanssa agilityssa ensin, minä siirryin puikkoihin Mikaelin synnyttyä. Epun kanssa oli hienoa tehdä töitä, se oli aina valmiina loputtomalla innolla! Kotona Eppu viihtyi kainalossa ja sohvalla peiton alla. Ulkoillessa Eppu saattoi kadota eläinten hajujen perässä viemäriputkiin ym. Epulla oli jo nuorena epämääräisiä selkävaivoja ja sitten eräänä päivänä paukahti välilevy. Epun työmoraalista kertoo paljon, että huomasin tilanteen kentällä, kun hyppysuoritus näytti hieman kummalliselta. Eppu hyppi innoissaan ja tavoitteli palloa ja kun sain sen rauhoittumaan huomasin, että se laahaa vasenta takajalkaa perässään. Monta päivää se asui sängyn alla, vaikka kovissa kipulääkkeissä, oli todella kipeä. Selkä parani hyvin konservatiivisella hoidolla, mutta jäi vaivaamaan jonkin verran, mikä näkyi lisääntyneenä äreytenä muille koirille ja lapselle. Eppu lähti koirien taivaaseen muistaakseni vajaan 10 vuoden iässä.
Epulla oli terveet silmät, polvet 0/0, LTE 169 p, näyttelystä sert ja neljä pentuetta.
